Mitä lohesta voi valmistaa?

Lohi on ehdottomasti yksi suomalaisten suosikkikaloista, mikä ei ole ihme. Lohi on erityisen maukas ja herkullinen ruokakala, ja maistuu yleensä myös perheen pienimmille. Lohen terveyshyödyt tunnetaan nykyään hyvin. Lohi sisältää muun muassa runsaasti terveydelle hyödyllisiä rasvahappoja sekä D-vitamiinia. Kala kuuluukin ehdottomasti osaksi terveellistä ruokavaliota. Monissa ravitsemussuosituksissa todetaan, että viikossa tulisi syödä ainakin kaksi vajaan sadan gramman kala-annosta. Lohen hyviin puoliin kuuluu myös se, että siitä saa suhteellisen edullisia aterioita. Tämän lisäksi yksi lohen suurimmista eduista on sen monipuolisuus. Lohi taipuu niin helposti valmistettavaksi arkiruuaksi kuin ylelliseksi juhlaherkuksikin. Lohta voi valmistaa eri tavoin. Koska lohen rasvapitoisuus on korkea, se soveltuu hyvin niin paistettavaksi, suolattavaksi, savustettavaksi kuin keitettäväksikin. Vaikka uunilohi ja lohikeitto ovat suomalaisten perheiden klassikkoruokia, kannattaa myös muiden valmistusmenetelmien käyttöä ehdottomasti kokeilla. Moniin muihin raaka-aineisiin verrattuna lohen valmistaminen on sangen helppoa, joten lohta voi suositella myös niille, joille ei ole vielä ehtinyt kertyä paljoa kokemusta ruuanlaitosta. Kotikokin onneksi netti on pullollaan erilaisia reseptejä lohen valmistukseen. Seuraavaksi esittelyssä muutama hyväksi koettu vinkki sekä ehdotuksia siihen, mitä tästä monipuolisesta ja laadukkaasta raaka-aineesta voi valmistaa.

Paistettu lohi valmistuu nopeasti

Lohi soveltuu erinomaisesti paistamiseen. Pannulla paistaminen on helppo ja nopea valmistustapa. Helpoiten lohen paistaminen onnistuu pinnoitetulla pannulla, mutta myös valurautapannu tai parila ovat hyviä vaihtoehtoja. Paistettava lohi voi olla fileetä tai kalan voi paistaa myös ruotoineen ja nahkoineen: mikä vain tuntuu itsestä parhaalta vaihtoehdolta. Myös lohen leivittämistä jauhoilla kannattaa kokeilla. Paistamisessa on hyvä käyttää joko rypsiöljyä tai voin ja rypsiöljyn sekoitusta. Öljyn voi voidella kalan pintaan tai sen voi lisätä kuumalle pannulle. Mikäli lohen pinta on kostea, kannattaa se pyyhkiä aluksi kevyesti talouspaperilla liian kosteuden poistamiseksi. Ehdottomasti tärkeintä lohta paistaessa on se, että pannu kuumennetaan juuri sopivan kuumaksi. Jos pannu on liian kuuma, vaarana on, että kalaa palaa pannulle. Liian kylmän pannun ongelma puolestaan on se, että lohi jää herkästi pannuun kiinni eikä saa pintaansa kunnollista väriä. Nyrkkisääntönä voi pitää, että lohta paistetaan noin kolme minuuttia kummaltakin puolelta, mutta paistoaika riippuu kalan paksuudesta. Koska lohi on nopeasti kypsyvää, on tärkeää, että kalaa ei paista liian kauan. Tällöin on vaarana se, että lohesta tulee liian kuivaa. Paistettu lohi kannattaa ehdottomasti tarjoilla heti!

Vinkkejä entistäkin parempaan uuniloheen

Uunilohi on vuosittain suomalaisten suosituimpien ruokien joukossa. Vaikka uunilohi on helppo ruoka valmistaa, on hyvä muistaa muutama vinkki, joita noudattamalla lohesta saa vieläkin maukkaampaa. Yleisin virhe uunilohen valmistuksessa on, että kalaa pidetään uunissa liian kauan, jolloin lohesta tulee kuivaa ja ylikypsää. Koska kypsennysaika on riippuvainen lohen koosta, voi sen arviointi voi olla haasteellista. Tämän vuoksi avuksi kannattaa ottaa digitaalinen lämpömittari. Lohi kannattaa myös kypsentää aina miedolla lämmöllä: uunin lämpötilaksi riittää vallan hyvin 140 – 150 astetta. Lohta ei ole myöskään välttämätöntä paistaa aina täysin kypsäksi. Sisältä hieman punertava lohi on erityisen mehevää, ja täysin turvallista syötäväksi. Jos uunissa valmistettavaan loheen kaipaa vaihtelua, kannattaa kokeilla erilaisia versioita tästä klassikkoruuasta. Vaihtelua voi tuoda paitsi varioimalla lohen kypsyysastetta, myös erilaisia reseptejä kokeilemalla. Usein käytettyjen kerman, sitruunan ja pippurin lisäksi lohen maustamisessa voi kokeilla hieman eksoottisempiakin mausteita. Vaihtoehtoja uunilohen kaveriksi on monia: esimerkiksi kumina tai pähkinät ovat kokeilemisen arvoisia. Ruokaan saa vaihtelua helposti myös varioimalla kalan kanssa tarjottavia lisukkeita. Netin lisäksi vinkkejä ja ideoita uusiin makumaailmoihin kannattaa etsiä vaikkapa ruokakirjoista. Erilaisia valmistustapoja ja reseptejä vaihtelemalla monipuolisesta lohesta löytyy varmasti vieläkin enemmän uusia puolia!

Parhaat paikat lohen pyytämiselle

Jos mielit päästä oman lohisaaliin makuun, ota tarkkaan selvää, minne ja milloin menet. Suomessa luonnontilaista lohta voi kalastaa neljältä joelta Lapissa. Näistä Pohjanlahteen laskeva Tornionjoki on Euroopan pisin valjastamaton, vapaana virtaava joki, josta kalastettava lohi on 6-8 kiloista. Tenojoki taas on Suomen ja Norjan välinen rajajoki ja samalla Pohjois-Euroopan suurin ja tuottoisin lohijoki: sieltä nousee suuria, usein 15-20 kiloisia lohia. Teno on myös yksi tärkeimmistä Atlantin lohen lisääntymisjoista. Tenojoki on vetovoimainen kalastusmatkailukohde: vuosittain sen varrella vierailee n. 10 000 virkistyskalastajaa. Tenojoen saalismäärissä on suurta vuosittaista vaihtelua ja saalishuiput ajoittuvat 8-9 vuoden välein. Näätämönjoki saa alkunsa Inarista ja laskee Norjan puolella Barentsin mereen. Näätämönjoen lohesta suurin osa pyydystetään Norjan puoleisella 30km osuudella ja norjaksi joen nimi on Neidenelva. Simojoki puolestaan on Lapin lohijoista pienimuotoisin ja siellä sallittua on ainoastaan perhokalastus. Muilla joilla lohta kalastetaan sekä heittämällä rannalta että veneellä soutaen. Simojoen aiemmin heikohko lohikanta on vahvistunut ja saalismäärät ovat olleet 2000-luvulla hienoisessa kasvussa kalastussääntelyn ja tuki-istutusten ansiosta. Rajan toiselta puolen Norjasta löytyy vielä valtava määrä lisää lohijokia, yhteensä yli 400. Ruotsin suosittuja lohijokia ovat esimerkiksi Kalix ja Dal.

Tutustu lohen nousemisen rytmiin

Ajoitus on kaikki kaikessa lohen jokikalastuksessa. Lohi on vaelluskala, joka nousee takaisin kotijokeensa vietettyään meressä 1-4 vuotta. Lohi tunnistaa kotijokensa hajuaistin avulla. Lohen kalastuskausi alkaa, kun se nousee keväällä jokeen, ja jatkuu siitä eteenpäin elokuun loppuun saakka. Tarkka lohen nousun ajankohta vaihtelee vuosittain kevään etenemisen mukaan, ja tapahtuu siksi kussakin joessa hieman eri aikaan eri vuosina. Parhaiten lohen sielunelämästä pääsee jyvälle kokeneempia paikallisia kalastajia haastattelemalla, mutta tietoa on saatavilla hyvin myös netistä. Luonnonvarakeskus Luke seuraa nousulohien määrää Tornion- ja Simojoessa kaikuluotaimien kuvaamalla videokuvalla. Tiedot päivittyvät Lukesin nettisivuille toukokuun lopulta elokuun lopulle, eli koko lohenkalastuskauden ajan. Yleisenä sääntönä voidaan sanoa, että korkean veden aikana lohi liikkuu enemmän. Vedenkorkeuden muutos saa lohen aktiiviseksi, samoin säätilan muuttuminen sateiseksi. Tosin liian suuri muutos vedenpinnassa voi myös tehdä lohen passiiviseksi. Lohi nousee joessa sykäyksittäin, välillä leväten. Niinpä näiden seikkojen, vedenkorkeuden muutosten ja sään seuraaminen, on tärkeämpää kuin johonkin tiettyyn vuorokaudenaikaan kalastaminen. On hyvä muistaa, että lohi on rauhoitettu kalastukselta puroissa ja joissa vuosittain 1.9.-30.11. Syksyllä lohi kutee jokeen, ja poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikaan.

Aavista lohen lepopaikat

Lohi ei liiku jatkuvasti jokeen nousunsa aikana. Korkean veden aikana se liikkuu pieniä matkoja ja lepää välillä suvannoissa, kivien vieressä, tai jopa aivan rannan tuntumassa. Nämä lohen piilopaikat saattaa taitava lohenkalastaja aavistaa. Lohi iskee kiivaimmin vieheeseen, kun se on levännyt hetken paikoillaan. Otollinen ottiaika ei ole pitkä, joten myös tuuria tarvitaan. Tenolla suurlohesta unelmoivat kalastajat pyrkivät etsimään juuri tällaisia soppia, joissa suurimmat lohet piilottelevat. Kokeilun arvoisia paikkoja ovat koskenniskalla sijaitsevat kivet, syvät montut, isojen kivien vierustat, rannan tuntumassa kulkevat virranreunat ja ylipäätään kaikki heikommin virtaavat kohdat. Lohen ottipaikat myös muuttuvat kesän mittaan. Jokeen jo alkukesästä nousseet lohet omaksuvat itselleen reviirin, jota ne puolustavat. Jos kalastaja osuu tällaisen reviiritaistelun keskelle, hän voi onnistua nappaamaan reviiriään aggressiivisesti puolustavaan lohen. Viehe yritetään uittaa oikeaan ottipaikkaan aivan lohen nenän eteen. Paikkaa kannattaa vaihtaa tiheään, jos edellisessä ei näytä tapahtuvan mitään. Viehe täytyy saada oikealle syvyydelle. Kirkkaassa vedessä lohi saattaa hakea vieheen pinnasta, mutta sameassa vedessä on tärkeää arvioida oikea vieheen uintisyvyys. Heittopituuden ei tarvitse olla kovin pitkä, jos rantaan on osannut tulla rauhassa, eikä ole pelottanut lohta liikkeelle.

Lohestaminen ja siihen tarvittavat välineet ja varusteet

Lohi on kiistatta Suomen suosituin ruokakala ja sitä tuotetaan eniten koko maailman kalanviljelyssä. Suosio ulottuu myös kalastukseen, sillä lohi on hyvin suosittu saaliskalanakin. Lohi jakautuu kahteen ekologiseen muotoon: meriin vaeltavia lohia kutsutaan merilohiksi ja järvilohilla puolestaan tarkoitetaan lohikantaa, joka elää koko elämänsä sisävesissä. Lohestus tai lohenkalastus oli ensimmäisiä virikekalastuksen muotoja. Lohenkalastuksessa on vuosittaisia ajallisia ja paikallisia rajoitteita ja se on Suomessa luvanvaraista toimintaa. Rajoituksilla pyritään kestävään lohikannan ylläpitoon maamme vesistöissä. Luonnollisia lohikantoja kun esiintyy Suomessa enää Tornion- ja Simojoessa sekä Pohjanmerellä. Ajoverkkokalastus merellä on kielletty ja lohikiintiöitä seurataan aktiivisesti niin merillä kuin joissakin.

Lohestaminen on Suomessa tarkoin säännösteltyä. Saaliskiintiö on yksi lohi per kalastaja jokaista kalastusluvallista vuorokautta kohti. Jokainen saatu lohi täytyy merkitä ja tilastoida, jotta lohikantaa pystytään tarkkailemaan. Pohjois-Suomessa lohen kalastaminen on sallittua kesäkuusta elokuun loppuun, mutta tänä aikana voi olla tiettyjä rajoituksia. Esimerkiksi Tornionjoen lohilla on kalastuskaudellakin viikoittainen rauhoitusaika, joka kestää sunnuntai-illasta maanantai-iltaan. Paras aika lohen kalastamiseen on silloin, kun joen tai meren lämpötila on 9-17 astetta. Lohen alamitta on 50 senttimetriä, eli sitä pienemmät lohet on palautettava välittömästi takaisin veteen. Lohta saa kalastaa ainoastaan soutamalla tai rannalta. Ennen joelle lähtöä kannattaa ottaa selvää ajoreiteistä ja soutualueesta. Parhaiten tietoa kaikesta alueen lohestamiseen liittyvästä saa henkilökunnalta ja muilta kalastajilta.

Keinoja lohestamiseen: perho- ja viehekalastus

Lohien jokikalastuksessa tärkein huomioitava asia on ajankohta. Kalat nousevat jokeen kevään aikana, mutta ajankohdat voivat vaihdella paikkakunnittain. Hyvänä vinkkinä lohikalastukseen on tarkkailla vedenpinnan korkeutta, säätä sekä kalapaikkoja: lohet ovat esimerkiksi aktiivisimmillaan sateisella säällä. Lohet viihtyvät toisinaan myös matalissa rantavesissä, joten kalastaessa ei välttämättä ole syytä lähteä pitkälle eikä heittojenkaan tarvitse olla pitkiä. Parhaat keinot lohen kalastamiseen ovat perhokalastus ja virvelöinti. Kolmas kalastustapa on vähemmän suosittu pitkäsiimakalastus, jossa pitkään siimaan asetetaan koukut syötteineen ja siima lasketaan veteen odottamaan. Lohet eivät tartu syöttiin syödäkseen vaan ne reagoivat ärsytykseen. Kalastusmuodoista vanhin on perhokalastus.

Perhokalastuksen ohella suosittu lohestustapa, virvelöinti, on helppo aloittaa ja kyseessä on heti onkimisen jälkeen suosituin kalastustapa Suomessa. Virvelöidessä kalastajan on tarkoitus saada vapa tekemään töitä. Vavan jousto toimii linkona, jolla uistin tai viehe heitetään veteen, ja uistimen paino saa vavan taipumaan. Viehe muistuttaa yleensä kalaa ja sen tarkoitus onkin virvelillä kelatessa näyttää liikkeiltään veden alla liikkuvalta saaliskalalta. Perhokalastuksessa pyyntivälineenä sen sijaan toimivat kevyet perhot, joiden liikuttamiseen edestakaisin veden päällä tarvitaan painavampaa perhosiimaa. Syöttinä käytetyt perhot jäljittelevät yleensä hyönteisiä. Lohen tapauksessa lohiperhot toimivat vain ärsykkeinä.

Välineet, varusteet ja luvat

Tärkeimmät varusteet ja välineet, jotka kalastajalla on hyvä olla lohestamaan lähtiessään, ovat hyvä vapa, siimaa, vieheitä ja paljon kärsivällisyyttä. Kalastus ei sovi hätäiselle tai kärsimättömälle luonteelle. Lohi on saaliina painava joten erityisesti vavan ja siiman on oltava riittävän vahvoja kestääkseen usean kilon saaliin painon. Heittokalastajan kannattaa kiinnittää huomiota hyvään kelaan, joka ei sotke siimaa kesken kalastuksen tai lukkiudu. Suosituin kelamuoto on avokela. Yleisimmät heittokalastajan vieheet ovat vaaput, lusikat, jigit ja lipat. Lusikka- ja lippavieheillä pääsee kuitenkin hyvin alkuun. Jigit muistuttavat matoja ja toukkia, vaaput puolestaan isompia kaloja.

Perhokalastajan välineisiin kuuluvat hyvä vapa, kela, perhosiima ja perhot. Perhokalastuksessa kela toimii vain siiman varastona, joten sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin heittokalastuksessa. Tärkeä osa on sen sijaan perhosiima. Perhot voi tehdä itse luonnonmateriaaleista tai ostaa alan kaupoista. Suomessa on tärkeää muistaa, että lohen kalastaminen on luvanvaraista ja yli 18-vuotiaalla kalastajalla pitää olla kalastonhoitomaksu maksettuna riippumatta siitä, mitä ja millä hän kalastaa. Vapaluvalla voi kalastaa perholla ja virvelillä viidellä eri metsähallituksen hallinnoimalla kalastusalueella. Kalastonhoitomaksun ja vapaluvan voi maksaa kerralla vaikkapa koko kauden ajaksi tai tarvittaessa vain yhtenä päivänä käytettäväksi. Metsähallitus myy myös perhekohtaisia vapalupia, jolloin koko perhe voi kalastaa samalla luvalla.